Paapan vinkit osa 1 - Valmistautuminen näyttelyyn

Melko usein meiltä kysellään kaikenlaista näyttelyistä. Paapan vinkit on jatko-bloggaus, jossa kertoillaan miten Paapan kanssa toimitaan. Paljastamme jokaisessa osassa muutaman salaisen aseenkin. Paapa ei mene väittämään, että vinkit toimivat kaikilla akitoilla muista roduista puhumattakaan. Jekku-akitaan nämä konstit ovat kuitenkin tehonneet ja tällaisia meidän kokemuksemme ovat..

Valmistautuminen näyttelyyn

Akita ei ole mikään turkkirotu, joten valmistautuminen ja oikea ajoitus ei vaadi ennustajanlahjoja. Ei akitaakaan kannata kuitenkaan ihan uimapukukunnossa tarhasta autoon nykäistä mikäli näyttelystä mielii tuoda kotiin ruusukkeita. Periaatteessa näyttelyihin valmistaudutaan aina samalla tavalla riippumatta millainen näyttely on kyseessä tai matkustetaanko ulkomaille vai pysytäänkö Suomessa. Seuraavaksi kerrotaan miten Paapanen valmistautuu näyttelyihin.

Ilmoittautuminen

Hoidetaan aina ajoissa, mielellään halvimman ilmoittautumisajan puitteissa. Paapan kanssa tiedetään jo koska turkki on parhaimmillaan ja koska kannattaa näyttelyt jättää väliin jollei uimapukukierrokselle tee mieli. Välttääkseen turhan stressin ja kiistelyn näyttelytoimikunnan kanssa, ei koskaan kannata jättää ilmoittatumista viimeiseen päivään. Kotimaisten näyttelyiden tiedot löytyvät Suomen Kennelliiton nettisivuilta tai Koiramme-lehdestä. 

Linkistä pääset Kennelliiton kalenteriin

Ulkomaille matkustaessa kannattaa huomata, että ainakin Baltiassa ilmoittautumisajat umpeutuvat paljon aiemmin kun Suomen näyttelyissä. Ulkomaille lähdettäessä laivan varaus kannattaa tehdä samoihin aikoihin kuin näyttelyilmoittautuminen. Laivayhtiöillä on laivoissa ns. koirapaikkoja, jotka täyttyvät suosittujen kansainvälisten koiranäyttelyiden aikoihin hyvinkin aikaisin. Osa laivayhtiöistä laskee koirien lukumäärää myös niiden nelijalkaisten osalta, jotka matkustavat autossa. Koirille sallittuja hyttipaikkoja on luonnollisesti vielä rajoitetummin. Myöhemmin ilmestyvässä Paapan vinkkien osassa keskitymme tarkemmin ulkomaan näyttelyreissuihin.

Harjoitteleminen

04.09.2005 Let's Go koiranäyttely, Vantaa Kuva: Tiina Vuorio

Kukaan ei lähde kokeisiin harjoittelematta, tai pitämään esitelmää suunnittelematta - miksi siis menisit näyttelykehään valmistautumattomana? Näyttelyharjoituksia järjestävät paikalliset koirakerhot ja erilaiset koiraharrastajien yhdistykset. Match showt ovat nekin oivia harjoitustilanteita sekä sinulle että akitallesi. Lenkillä ohikulkevia voi vaikka pyytää katsomaan koiran hampaita, jos se tuottaa ongelmia. Tärkeää on, että myös esittäjä käy näyttelyssä seuraamassa miten kehässä tulee toimia, jotta debyytti ei kaadu tähän. Apua ja neuvoja kannattaa pyytää ja kuunnella. Lopulta kuitenkin on vain valittava joku tapa toimia ja sitten vain harjoittelemaan.

Myöhemmin ilmestyvissä osissa syvennymme tarkemmin näyttelyiden harjoitteluun ja akitan esittämiseen. Haluamme jo tässä vaiheessa kuitenki korostaa, että näyttelyitä tulee harjoitella leikin varjolla. Kehässäkin pitää olla kivaa ja siitä seuraa puolestaan hyvä esiintyminen. Näyttelyitä voi harjoitella koska vain ja missä vain. Kesken lenkin voi ottaa lyhyen seuraamisharjoituksen näyttelykehässä juoksemisen tapaan. Ja kaikkihan antaa akitalleen nameja eikö? Silloin voi sen ainaisen istumisen ja tassun antamisen sijaan harjoitella välillä myös seisomista paikallaan.

Pesulle mars

Akitat tulee pestä ennen näyttelyä jos ne ovat likaisia. Tuomarin on paljon mukavampi kosketella koiria kun kädet eivät ole harmaat jokaisen karvakorvan koluamisen jälkeen. Osoitat tällä arvostavasi tuomarin työtä ja näyttelyjä yleisemminkin. Monet koiran shampoot pehmentävät turkin koostumusta, joten saattaa olla hyvä hoitaa pesu muutaman päivän etukäteen. Pitäähän akitan päällyskarvan olla hivenen karkeaa, ei pehmeää - eikä ainakaan plyysimäistä. Tarvittaessa pikapesu näyttelyaamuna.

Akitan kauneushoitola asiakasta vailla

Föönäys ei ole pelkästään puudelien touhua! Monen akitan iho on herkkä ja turkin kuivumisen kestäessä luonnostaan tuntitolkulla on parempi kuivailla föönillä. Toisekseen Paapa voi taata, että turkki näyttää paljon tuuheammalta ja isommalta kunnolla selvitettynä ja kuivattuna kuin linttaan kuivahtaneena. Fööniin voi tutustua ennen tositoimiin ryhtymistä vähän kauempaa, jos moinen vekotin hirvittää. Kuivaa ensin koiraa pyyheliinaan niin paljon kuin vain mahdollista. Sitten vain föönaat ja kampaat samaan aikaan. Aikaa tähän kannattaa varata reilusti mutta lopputulos on sen arvoinen. Kamman pitää mennä vastakarvaankin kammattaessa läpi turkin joka kohdasta nykimättä. Tästä tietää, että pohjavilla on selvitetty ja kuiva. Pikapesulla selviää jos viime pesusta on vain vähän aikaa. Ota pyyheliina, kastele se kosteaksi ja hiero koiraa sillä kaikkialta. Kampaa turkki ja föönaa tai anna kuivahtaa. Pese valkoiset tassut ihan vedellä ja shampoolla, kuivaa huolellisesti. Märät tassut ovat hotspotille oivaa kasvualustaa.

Paapa ottaa rennosti myös pesulla

Paapanen kammataan ennen pesua ja pestään Ring 5 Black Out shampoolla kahteen kertaan. Tämän shampoon pitäisi kai korostaa turkin tummia sävyjä eli niitä brindle-raitoja. Valinnan taustalla kuitenkin on se, että tuote sopii Paapan iholle ja tuoksuu hyvältä. Nyt vanhemmiten Paapan silmät ovat alkaneet vähän vuotamaan ja sitä mukaa värjäytymään tuppaavat silmänaluset pestään puhtaaseen veteen kastellulla vanulapulla pesun yhteydessä. Pesun jälkeen kuivataan pyyhkeeseen ja föönataan trimmauspöydällä johtuen ihan siitä että kuivaajan selkä kipeytyy lattialla. Akitakin oppii seisomaan pöydällä, mutta pöydän pitää olla tukeva ja riittävän iso akitalle. Paapa monesti istuu tai makaa osan aikaa. 

Kaunistautuminen

Kynnet leikataan luonnollisesti pesun yhteydessä ja pestään hampaat. Koiran hammastahnaa ja erityisiä hammasharjoja voi ostaa lemmikkieläinliikkeistä. Paapalla on käytössä Aptuksen Bucadog -tahna ja ns. kolmelta sivulta harjaava harja. Mahdolliset hammaskivet rapsutan pois ihan peukalonkynnellä. Toinen edullinen hammaskiven poistaja on kolikko. Eläinkaupasta voi myös ostaa hammaskiven poistamiseen tarkoitetun työkalun. Hammaskiven ilmaantuminen on ihan yksilöllistä ja parhaiten sitä voi ennaltaehkäistä antamalla luita ja/tai puruluita pureskeltavaksi aika-ajoin. 

Mutta kun en minä tahdo olla kaunis! Tahdon olla vaan vahtikoira!

Akita ei ole sellainen rotu, jonka turkki vaatisi näyttelykehään trimmausta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turkkia silti voisi huomaamattomasti saksilla siistiä. Pitkäkarvaisesta ei kuitenkaan parane normaalikarvaista saksia, turkin laadun eron huomaa kyllä. Toisekseen tämä on näyttelysäännöissä kiellettyä. Muistathan lisäksi, että hyvä tuomari huomaa kyllä koiran virheet turkin muotoilusta huolimatta. Saksia käytellään vasta kun turkki on kuivattu ja selvitetty perinpohjin. Suosittelen käyttöön ohennussaksia, jolloin saat turkkiin näkyvän kolon vain kovasti yrittämällä. Jos et ole ihan varma siitä mitä teet, ei näyttelyä edeltävä ilta myöskään ole oikea aika aloittaa harjoittelua. Paapan turkki ei juuri siistimistä vaadi jollei karvanvaihto ole kesken ja edellisestä näyttelystä kulunut pitempi aika. Etuosan ja kaulan "pelastusrenkaat" (pitkää karvaa joka kasvaa renkaana kaulan tai rungon ympäri) napsin ohennussaksilla ja joskus vähän villahousuja siistimmiksi. Ihan vaan, jotta yleisvaikutelma ja ääriviivat olisivat siistimmät. Jos ollaan menossa sisänäyttelyyyn, Paapalta lyhennetään tassun pohjan karvat. Tämä siksi, että Paapan tassuissa kasvaa varsinkin talvisin ihan kunnon töppöset, jotka ovat tosi liukkaat matotetuilla lattioilla. 

Jos akitan silmät tai suupielet alkavat yhtäkkiä värjäytyä, on useimmiten syynä liiallinen kupari ruuassa. Toisilla kyyneleet vain värjäävät ja toisilla ei, mutta mielestäni tämä myös liittyy koiran ikääntymiseen, koska Jekulla ei nuorempana ollut värjäytymiä. Viime vuosina olen kokeillut yhtä värjäytymien poistajaa, jota voin suositella muillekin Trixie Pro Care TränensteinEntferner. Ostin pullon Findogsilta koiranäyttelystä. Ensin ei värjäytymille näytä tapahtuvan oikein mitään, mutta parin kerran jälkeen huomaa eron.

Salaiset aseet

Puhdas ja huoliteltu akitanen erottuu varmasti joukosta ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näillä ohjeilla pääsee jo pitkälle. Oikea asenne on myös tärkeää, mitään ei voita jos ei yritä, eikä kotiin tule kukaan tuomaan sertejä, cacibeja tai titteleitä. Paapa ei koskaan lähde näyttelyyn valmistautumattomana ja huolimatta kehäkokemuksesta, myöskään harjoittelematta. Yleensä akitojen mielestä inhottava peseminenkin on jo yhdistynyt Paapa-koiran mielessä siihen, että tiedossa on jonkinlainen seikkailu.

MV reissukuva 2006

Näyttelyihin valmistautumisessa Paapan salainen ase on Mummi. Hänellä on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemus näyttelyistä kaikissa Pohjoismaissa. Mummi ja Vaari kasvattivat 1970-90-luvuilla kennelnimellä of Taipe ja kasvatteihin kuuluivat eri aikoina pk. collie, bichon frisé ja chow chow. Mummilta olemme saaneet apua niin näyttelykuntoon laittamisessa, harjoittelemisessa, tuomarien valinnassa kuin kaikessa muussakin näyttelyihin liittyvässä. Lisäksi Mummi oli korvaamaton apu kuskina Jekun näyttelyuran alkuaikoina kotimaan näyttelyissä! Mummin ja Vaarin kanssa teimme ensimmäisen ulkomaan matkamme Eesti Voittajaan vuonna 2006 ja matkailimme myös Ruotsin Maailman Voittaja -näyttelyssä vuonna 2008. Mummia ei voi ikinä kiittää riittävästi ja toivottavasti saamme taas vinkkejä ja näyttelyseuraa ensi kesänä!

Älä missaa seuraavia osia Paapan vinkeistä!

Liettuan Voittaja 2013

2.3.2013 näyteltiin Liettuan Voittaja -näyttely ja Paapa oli paikalla! Akitat arvosteli Miroslav Zidar, Sloveniasta ja akitoja oli paikalle ilmoitettu seitsemän yksilöä. Pakko sanoa, että Liettuassa alkaa jo olla aika hienon näköisiä akitoja! Kolme kilpailijaa oli lisäksi Puolasta. Seuraavana päivänä jatkettiin lähes samalla kokoonpanolla Cathy Delmarin Irlannista arvostellessa. Tulokset voitte lukea tekstin lopusta. Nyt keskitymme siis matkakertomukseen!

Menomatka

Vilnan kapein katu Kuva: Tiina Vuorio

Matkaan lähdettiin perjantaina Hämeenlinnasta kukonlaulun aikaan. Paapa ei tainnut juuri silmiään olla ehtinyt avata! Autoon pakattiin akita, viisi mäyräkoiraa, kolme ihmistä ja tavarat, mutta onneksi on kunnon tila-auto. Sen jälkeen suunnaksi Helsinki ja Länsisatama. Karvakorvat pissatettiin nopsaan satamassa ja sitten vaan suoraa auto laivaan. Nelijalkaiset matkustivat rauhallisesti autokannella ja kaksijalkaiset suuntasivat aamiaiselle buffaan.

Tallinnassa auto ulos laivasta ja lähdettiin ajamaan kohti Vilnaa. Ensimmäinen pysäkki oli Pärnu ja vuorossa koirien ulkoilutus sekä eväiden ostaminen. Paapanen sai perinteiseen tapaan toteuttaa itseään vahtimalla etupenkillä kauppareissun ajan. Loppumatkan ajelimmekin melkolailla yhtä kyytiä ja perillä Vilnassa oltiin seitsemän maissa. Meidän kotimajoitus oli taas kyllä ihan mieletön! Tavaroiden ja koirien sisään raahaamisen jälkeen menimme valmiiseen ruokapöytään ja tervehdimme vanhoja tuttuja Vaidaa ja Olli-mäyräkoiraa.

Ja kuinkas sitten kävikään?

ROP-VET Kaakkomäen Kouji  Kuva: Tiina Vuorio

Aamusella sitten vain näyttelypaikalle, leiri pystyyn ja odottelemaan oikeiden rotujen alkua. Paapasen tassuttaessa kehään tuomari kysyi kolmesti ikää kun ei kerrasta tahtonut uskoa 10-vuotiaaksi. Hetken seisoskelua ja yksi kierros kehässä. Tuloksena erinomainen ja veteraaniluokan voitto sekä samalla ROP-VET kera jatkokilpailuonnittelujen. Kerrankin Tiina ehti ottamaan kuvia akita-kehästä ja niistä saattekin nauttia koko postauksen ajan. Sitten jatkettiin cacibin valinnalla joten Paapa sai poistua kehästä. Sepäs ei herraa miellyttänytkään ja nauratettiin ilmeisesti ihan tuomariakin
ulvomisella... Noh, saivat cacibinsa jaetuksi ja ottivat nartut arvosteluun. Jekku päästettiin lopulta takaisin kehään kun nartutkin olivat saaneet cacibinsa. Jonoon järjestäytyivät cacib-uros, cacib-narttu ja Jekku veteraanina. Ympäri mentiin ja voittajaksi valikoitui punainen cacib-uros. Jekku oli ROP-kehän kolmas. Titteliriviin lisäyksenä siis Liettuan Veteraani Voittaja 2013.

ROP-kehä 2.3. Kuva: Tiina Vuorio

Kehätoimitsijoista täytyy tähän väliin sanoa, että osasivat hommansa harvinaisen hyvin ollaksemme Liettuassa. Kokemattomammille ulkomaannäyttelymatkaajille sanottakoon, että Liettuassa sääntöjä ei tunnu tuntevan ketään, kaikkein vähiten kehäsihteeri. Näytteilleasettajan pitää itse olla hereillä ja tunkemassa kehään oikeassa vaiheessa. Huonommin organisoidusta kehästä saimmekin sitten mallia mahan täydeltä seuraavan päivän mäykkykehältä, mutta ei siitä sen enempää. Emme kuitenkaan nyt vielä mene julistamaan Liettuan näyttelyitä sujuviksi ja hyvin organisoiduiksi. 

ROP & VSP 2.3.2013 Kuva: Tiina Vuorio

Tavarat kasaan ja lepäilemään

Päätettiin että koska meidän matkaseurueella oli vain veteraani voittajat Minni, Ossi ja Jekku isoon kehään, poistumme takavasemmalle valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen. Kaksijalkaisille oli vuorossa tutustumista Vilnan vanhaan kaupunkiin ja markkinoihin. Kuulemma kävivät syömässä ja tv-tornissa katselemassa maisemia. Me fiksummat matkalaiset vetelimme sillä välin lonkkaa yöpaikassa. Lopulta tulivat takaisin ja päästiin pitkille lenkeille jokainen. Sitten aikainen nukkumaanmeno ja akita-Paapan päivä oli melko täydellinen.

Markkinatunnelmaa Vilnan vanhasta kaupungista. Kuva: Tiina Vuorio

Näyttelyä osa kaksi

VSP Meyoko Go From Hachimantai Kuva: Tiina Vuorio

Olo oli kun teletapilla, mutta ei muuta kun UUDESTAAN. Siis näyttelyyn mars! Onneksi kehät oli laitettu aamu (ja ilta)unista akita-paapaa ajatellen vähän myöhemmälle tälle päivälle. Tykättiin enemmän tämän päivän tuomarista ja hänen sanelemastaan arvostelusta, vaikka tulokset olivatkin kuten edellisenä päivänä. Paapanen oikein heilautti häntää tuomari-tädille. (Kirjoittajan huomio: Pakko johtua alkavasta  dementiasta tai hetkellisestä mielenhäiriöstä!) Jälleen keskustelua hänen korkeutensa kypsästä iästä, mutta kyllä tuomari lopulta uskoi puhetta. Tuloksena ERI ja veteraaniluokan voitto sekä sitä mukaa ROP-VET. Taas valittiin cacib koirat ensin ja takaisin kehään. Sijoitus ROP-kehän kolmas.

Eväs-kakku Kuva: Tiina Vuorio

Päätimme jäädä isoihin kehiin ja ajaa Tallinnaan yötä myöden. Tällä säästää yhden hotelliyön, mutta ei suositella iltaunisille tai pienestä hermostuville! Isoon kehään meillä oli ROP-juniori Hippa, sekä ROP-veteraanit Minni, Ossi ja Jekku. Kehään mentiin ajatuksena kunhan pyörähdetään. Kuuluihan meidän matkaseuraan BIS-VET kestosijoittuja-mäyräkoirat. BIS-VET kehän arvosteli Irina Poletaeva Suomesta ja yllätys oli melkoinen kun Paapa otettiin yli 30 veteraanin joukosta jatkoon 8 parhaan joukkoon! Palkintosijoitus (3 parasta) jäi kuitenkin vielä saavuttamatta. Paapalle tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen jatkoon pääsy BIS-VET kehässä. Toki Paapa on esiintynyt veteraaniluokassa vain Voittaja-näyttelyissä, joten ehkä se sijoitus vielä tulee.

Kotimatkalle

Molempien päivien ROP Nabukazu Go Sveika Kuva: Tiina Vuorio

Kamat kasaan, koirien ulkoilutus ja kunhan kaksijalkaisten shoppailuvimma oli taltutettu paikallisessa kolmen äksän Maximassa alkoi kotimatka. Lunta tuli taivaan täydeltä ja paikallisia oli ojanpientareet pullollaan. Ei tiedetä millä renkailla ajoivat, koska meistä oli vain normaali lumisateinen talviajokeli. Matkaan lähdettiin Vilnasta kymmenen maissa illalla ja Tallinnassa oltiin muutaman tankkaustauon jälkeen noin klo 4.30. Ennen laivaan menoa kuskille siis jäi aikaa ottaa tunnin torkut. Koirien pikaulkoilutus jäätävässä 20 asteen pakkasessa ja tuulessa. Paapanenkin tuumasi siihen että yksi pissa ja takaisin autoon! 

Kiitokset

Vaidalle ja Linalle kaikesta- ačiū! Vaida muuten on aivan mahtava emäntä vaikka onkin eläinlääkäri, tuumasivat myös nelijalkaiset. Matolääkkeiden leimojen saaminen ei ainakaan tuottanut ongelmia. Kiitos Tiinalle ja Taialle sekä mäyräkoirille kokojärjestyksessä Hipalle, Outille, Ossille, Minnille ja Onnille mahtavasta matkaseurasta! Ja seuraava ulkomaan matka on jo varattuna...

Kaakkomäen Kouji 10v 4kk Kuva: Tiina Vuorio

Akita-tulokset

Liettuan Voittaja 2.3.2013 KV-näyttely
Tuomari: Miroslav Zidar, Slovenia
UROKSET
Kijisei Go Sveika KP PEN1 ROP-PENTU
Nabukazu Go Sveika NUO ERI1 CACIB N.SERT ROP-1 LT V-13
Pl JCh Seiwamaru Go Miyaki Kozaki Kensha AVO EH1
C.I.B Pl Ch, Rom Ch, Pl JCh Akogareno Go Hanawa Kisaragi VAL ERI1 Vara-CACIB
C.I.B Fi Ch, Balt Ch, Balt VCh, MultiW Kaakkomäen Kouji VET ERI1 ROP-VET ROP-3 LT VV-13
NARTUT
Meyoko Go From Hachimantai NUO ERI1 CACIB N.SERT ROP-2 VSP LT V-13
Pl Ch Hachi Go Akogareno VAL ERI1 Vara-CACIB

Vilniaus Tauré 3.3.2013 KV-näyttely
Tuomari: Cathy Delmar, Irlanti
UROKSET
Nabukazu Go Sveika NUO ERI1 CACIB N.SERT ROP-1
Pl JCh Seiwamaru Go Miyaki Kozaki Kensha AVO ERI1
C.I.B Pl Ch, Rom Ch, Pl JCh Akogareno Go Hanawa Kisaragi VAL ERI1 Vara-CACIB
C.I.B Fi Ch, Balt Ch, Balt VCh, MultiW Kaakkomäen Kouji VET ERI1 ROP-VET ROP-3
NARTUT
Meyoko Go From Hachimantai NUO ERI1 CACIB N.SERT ROP-2 VSP
Chiisai-go Namitori AVO ERI1
Pl Ch Hachi Go Akogareno VAL ERI1 Vara-CACIB  

Paapan matkassa - blogin tarina

Kaakkomäen Kouji ystävien kesken Jekku tai Paapa aloittaa tänä vuonna Suomen näyttelykehien valloituksen osa II kypsässä 10 vuoden iässä. Viimeiset neljä vuotta olemme kiertäneet pääasiassa Baltian koiranäyttelyitä johtuen Suomen Kennelliiton antidoping-säännöistä. Vuonna 2013 käväisemme muutamassa ulkomaan näyttelyssä, mutta pääasiallisesti keskitymme näyttelemään Suomessa. Tässä blogissa pääsette seuraamaan miten Jekku sopeutuu suomalaisiin näyttelykehiin ja kuinka valloitussuunnitelmien käykään..

Miten tähän päädyttiin?

Jekku alkoi näyttää aikuiselta akitalta noin neljä-viisi vuotiaana. Suomen muotovalion arvon Jekku saavutti 2005 ja seuraavana vuonna käväisimme ensimmäisen kerran Eesti Voittajassa. Kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttavat cacibit olivat kasassa sitä seuraavana vuonna ja C.I.B -titteli on Jekulle myönnetty 26.7.2007. Vuonna 2008 Jekulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta pitkien iho-ongelmien tutkimisen päätteeksi. Diagnoosi oli helpotus ennen kaikkea, pelkona oli luonnollisesti SA - negatiivisista biopsioista huolimatta. Suomen näyttelyt oli näin poissuljettu, joten keskityimme valloittamaan maailmaa!

Tästä se lähtee!

Viime marraskuussa Paapanen täytti 10 vuotta ja SKL muutti antidoping-sääntönsä. Poikkeuslupa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan koiran osallistumiselle koiratapahtumiin haettiin välittömästi vuoden 2013 vaihduttua. Nyt Paapanen on siirretty EJ-rekisteriin ja Suomen näyttelykehien valloitus
osa II voi alkaa!