Perinteet velvoittavat
Matkalla Tiinan ja Janin sekä mäyräkoirien kanssa. Yöpyminen oli tällä kertaa järjestetty siten, että Lina antoi meille asuntonsa kokonaan käyttöön. Iltasella vielä ystävällisesti vei nuo ihmiset ulos syömään joten koko kämppä oli koirien valtakuntaa. Kiitos Lina mahtavasta vieraanvaraisuudestasi!Jotain erilaistakin tässä reissussa oli, sillä pitkään palvellut näyttelymatkailuautomme päätyi vaihtohalliin vähän ennen matkaa. Niinpä pakkaamisen kanssa piti olla hieman huolellisempi. Mahduimme kuitenkin kuulemma ihan kivasti Tiinan farmariin. Kaksijalkaisten mukaan menin pilaamaan reissun paras matkustaja kisan mahdollisuuteni jo ennen Helsinkiä. Minkäs sille mahdan, että lämpimässä ja ahtaassa tilassa akita kuolaa... Ja laivassa kun tulee aika pitkäksi on pakko käydä tutkimassa etupenkin matkustusmukavuus.. sekä kuolata vähän ratillekin. Noh, olen jo luovuttanut koko typerän kisan suhteen olen kuulemma iso ja hieman hankala esim. lenkkeillessä. Minkä sille mahdan että minun on SAATAVA suojaisa metsä missä riittävästi aluskasvillisuutta ilman häiriöteijöitä ja tuijottaa ei saa. Typeriä näyttelyvalintoja kun eivät tarjoa sellaisia järjestäjän puolesta!
Näytelmiä
Hoidin homman kotiin molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä ERI1 SA ROP-VET ja ROP-3. Tuomarit kehuivat sitä miten hyvässä kunnossa olen vanhukseksi. Näytin molemmille kieltä ja mussutin tyytyväisenä lihapullani. Minäkö muka vanhus! Tuomareina olivat lauantaina tuomarimuutoksen jälkeen venäläinen rouva sekä sunnuntaina tsekkiläinen Iuza Beraze. Molempina päivinä voitto meni Liettuaan. Siellä alkaa olla huippukova taso akitoissa. Onnistuneita tuonteja Venäjältä ja Japanista sekä tasokasta omaa kasvatusta. Punaisia akitoja tosin kaikki joten sain yksin edustaa raitapaitoja. Lauantailta minulle tietenkin myös uusi veteraanititteli Liettuan veteraanivoittaja 2014. Isoihin kehiin ei jääty kumpanakaan päivänä sillä rotukehät olivat aikaisin aamulla, eikä ketään huvittanut jäädä odottelemaan näyttelypaikalle iltaan saakka.Haikeat jäähyväiset
Paluumatkalle lähdettiin sunnuntaina heti näyttelyn jälkeen ja varattiin matkalta hotellihuone Tallinnasta. Jossain Latvian paikkeilla nuo keksivät vaihtaa paikkoja. Handlerinplanttu siis kuskin penkille ja minä jouduin istumaan Janin vieressä takapenkillä. Tämmöinen peli ei muuten vetele joten menin siis istumaan eväskassin päälle toiseen reunaan takapenkkiä. Siitäs saitte! Toinen kaksijalkaisten mahtava suunnitelma oli jättää minut nukkumaan takapenkille ikkuna raollaan hotellin parkkipaikalle. Minäpä kostin kuolaamalla ja huurustamalla akita läähällä koko auton ja nukuin takaluukussa kaikkien tavaroiden päällä. Aamulla klo 7 laivaan ja siitä kotia kohti. Yöllisten puuhastelujeni jälkeen olin sen verran väsynyt, että vain nukuin laiva- ja kotimatkan ajan. Jälleen kerran reissusta ei ole yhtään kuvaa. Meillä menee aika ihan täysin seurustelemiseen - koirien ja ihmisten kanssa. Loppuaikana on pakko yrittää nukkuakin.Tämä oli Paapa koiran viimeinen matka Liettuaan. Huipulta on hyvä lopettaa, enkä oikein jaksa noita pitkiä reissuja enää istua autossa. Näyttelyyn on yhä huippukivaa mennä ja jotta asian tila säilyy tällaisena jatkossakin pysytään lyhyemmällä etäisyydellä kotoa.
Mikä olisikaan paras tapa lopettaa tätä blogi postausta kuin kuva ehdottomasta huippuhetkestämme Liettuassa Kaakkomäen Kouji RYP-5! |