Paapan vinkit osa 4 - Akitan esittäminen

Melko usein meiltä kysellään kaikenlaista näyttelyistä. Paapan vinkit on jatko-bloggaus, jossa kertoillaan miten Paapan kanssa toimitaan. Paljastamme jokaisessa osassa muutaman salaisen aseenkin. Paapa ei mene väittämään, että vinkit toimivat kaikilla akitoilla muista roduista puhumattakaan. Jekku-akitaan nämä konstit ovat kuitenkin tehonneet ja tällaisia meidän kokemuksemme ovat..

Miten päin on oikein päin?

Kaikissa koirissa on omat virheensä ja handlerin pitää ne tuntea. Virheet tunnistamalla voi sitten kehässä esittää koiran parhaita puolia. Akitojen esittämisessä törmää monesti hieman muista roduista poikkeavaan esittämistapaan. Ei siis liene mikään ihme, jos handlereita välillä pyörryttää mahdollisuuksien kirjo. Japanilainen tapa esittää akitat on seisottaa koiraa melko kaukana tuomarista koiran kasvot tuomaria kohti. Handleri seisoo koiran takana ja pitää hihnaa ylhäällä 45 asteen kulmassa koiraan nähden. Länsimaisissa koiranäyttelyissä koirat kuitenkin esitetään noin 2m päässä tuomarista suoraa sivusuunnassa tuomariin nähden. Handleri seisoo koiran edessä tai sivulla.

Oikea tapa on se tapa, jolla akitasi näyttää sinusta kauneimmalta. Älä kuitenkaan pue vaaleanpunaisia silmälasejasi yllesi vielä, vaikka oma kippurasi onkin aina se kaikkein kaunein. Tarkastele objektiivisesti, lue vaikka vanhoja näyttelyarvosteluja. Tärkeintä on että akitasi näyttää ryhdikkäältä, liikkuu vaivattomasti ja erottuu nimenomaan akitaksi - ei vaan_pystykorvaksi. Tavallisesti koirat esitetään niiden vasen kylki tuomariin päin, mutta mikään ei kiellä sinua esittämästä akitaasi oikea kylki tuomariin. Syynä voi olla parempi väritys toiselta puolelta tai paremmin toiselle puolelle kiertyvä kippurahäntä. Kilpailuluokassa on tavallista esittää kaikki koirat samaan suuntaan, jotta muut eivät häiriinny. Kiellettyä vastavirtailu kuitenkaan ei ole, niin kauan kuin tuomari tai kanssakilpailijat eivät huomauta siitä sinulle.

Miksi siis esittäisit akitasi suoraa sivulta jos sen takakulmauksissa on toivomisen varaa, mutta etuosa on jumalaisen kaunis. Sama pätee päinvastoin. Tai miksi seisottaisit koiraasi suoraa sivusuunnasta jos koira on hivenen takakorkea tai selkälinjassa on muuta toivomisen varaa? Kokeile sen sijaan etuviistosta esittämistä. Hyvä tuomari toki näkee esittämisen läpi, mutta saattaa hyvinkin palkita kauniisti esitetyn koiran sen pienistä virheistä huolimatta.

Entä se naama?

Akitan nassu on ehkä juuri se osa koiraa mistä akitan tunnistaa muista pystykorvista. Silmien tulee olla pienet, tummat ja itämaiset, kasvojen pyöreät, korvat eteenpäin kallistuneet. Tyypillisesti ilmeikkyyttä parannetaan hihnan avulla. Usein riittää, että nostat pannan melko ylös koiran kaulalle ja käännät sen normaalista vaakatasosta pystyyn koiran kaulan ympärillä. Voit tehdä tämän kohottamalla hihnasta tai ottamalla kädellä kiinni ihan siitä pannasta. Älä vedä hihnasta mikäli käytät kuristavaa kaulapantaa - koiran pitää voida hengittää! Tätäkin voi harjoitella peilin edessä. Akitan naaman ei kuulu näyttää chow chow:lta, eikä pää näytä juurikaan pyöreämmältä jos akitallasi näyttää olevan kaksoisleuka. Pyöreys lähtee niistä poskikarvoista mitkä ovat akitalla luonnostaankin päätä reunustamassa. Korvat eivät saa myöskään maata silmillä, joten malttia siihen miten paljon niskanahkaa akitan naamalle vetäistään. Etenkin uroksilla kun mahdollisuuksia tähän yleensä riittää. Monella akitalla ilme on kaunis ihan ilman minkäänlaisia erityisoperaatioita, pieni ryhtiliike hihnasta riittää.

Akitan katseen tulisi olla suunnattuna eteenpäin, mieluiten hieman alaviistoon. Ei missään tapauksessa ylöspäin, sillä tällöin saat kippurasi näyttämään tarhapöllöltä, eikä pää ole pyöreä. Tämän takia harjoiteltaessa pitää opettaa akita odottamaan eikä tuijottamaan handleria silmiin. Akitalla tulee olla elegantti kaulan kaari, joka syntyy ennenkaikkea ryhdikkyydestä. Selkälinjan puolestaan tulee olla suora. Korvien kallistuksen tulee olla kaulan kaaren suuntainen. Akita on pystykorva, eikä korvien kuulu maata koiran naamalla. Pannan asento vaikuttaa paljon myös korvien asentoon.

Akita liikkeessä

Akitan liikkumisen tulisi olla vaivatonta, joustavaa ja voimakasta. Akitan tulisi ilmentää arvokkuutta ja ylväyttä myös liikkeissään. Liikkeessä näkee paljon koiran virheistä, joita seisottamisella voi peittää, jos vain osaa katsoa. Tärkeintä liikkumisessa on, että koira liikkuu eteenpäin ja riittävällä vauhdilla, jotta liikkuminen tapahtuu suoraa eteenpäin. Lönköttelevä koira hyllyy puolelta toiselle eikä kulje suorana rungostaan, joka puolestaan näkyy raajojen liikkeiden epätasapainona. Akita on rakenteeltaan hyvin tyypillinen koira, joten sen etenemisen tulee olla koirille tyypillistä liikuntaa. Jonkin verran takajalkojen liikerataa lyhentävät melko suorat kulmaukset vaikkapa paimenkoiriin verrattuna. Liikkeen voima lähtee koiran takajaloista, joten niiden tulee olla lihaksikkaat tasapainoisen liikkumisen saavuttamiseksi. Useimmat virheet akitan liikkeissä korjaantuvat osittain tai jopa kokonaan oikeanlaista liikuntaa lisäämällä ja/tai vauhtia säätelemällä. Tuomarin tarkastellessa liikkeitä eri suunnista on hyvä muistaa, että vauhtia voi ja pitääkin säädellä sen mukaan miltä suunnalta niitä tarkastellaan.

Salaiset aseet

Parhaiten akitan pyöreän naaman saa esiin japanilaistyyppisellä pannalla. Panta on sopivan kapea, että se lähes häviää kaulan karvojen joukkoon mutta sen verran leveä, että ilmeeseen pystyy vaikuttamaan. Panta jakaa tasaisesti kaulan ympärille kohdistuvaa painetta, toisin kuin ketju tai noutajien näyttelyhihnat. Pannan ongelmana on, että itsepäinen akita voi vetäistä päänsä siitä läpi mikäli handlerille ja akitalle tulee epäselvyyksiä suunnasta. Panta pitääkin säätää riittävän kireälle! Ollaan monesti etsitty vastaavanlaista pantaa lemmikkieläinliikkeiden tai näyttelykojujen valikoimasta, mutta niitä on melko harvassa. Mikään ei kuitenkaan estä sinua esittämästä akitaa minkälaisella näyttelytaluttimella tahansa, kunhan se on turvallinen ja melko huomaamaton.

Älä missaa seuraavia osia Paapan vinkeistä!