Paapan vinkit osa 4 - Akitan esittäminen

Melko usein meiltä kysellään kaikenlaista näyttelyistä. Paapan vinkit on jatko-bloggaus, jossa kertoillaan miten Paapan kanssa toimitaan. Paljastamme jokaisessa osassa muutaman salaisen aseenkin. Paapa ei mene väittämään, että vinkit toimivat kaikilla akitoilla muista roduista puhumattakaan. Jekku-akitaan nämä konstit ovat kuitenkin tehonneet ja tällaisia meidän kokemuksemme ovat..

Miten päin on oikein päin?

Kaikissa koirissa on omat virheensä ja handlerin pitää ne tuntea. Virheet tunnistamalla voi sitten kehässä esittää koiran parhaita puolia. Akitojen esittämisessä törmää monesti hieman muista roduista poikkeavaan esittämistapaan. Ei siis liene mikään ihme, jos handlereita välillä pyörryttää mahdollisuuksien kirjo. Japanilainen tapa esittää akitat on seisottaa koiraa melko kaukana tuomarista koiran kasvot tuomaria kohti. Handleri seisoo koiran takana ja pitää hihnaa ylhäällä 45 asteen kulmassa koiraan nähden. Länsimaisissa koiranäyttelyissä koirat kuitenkin esitetään noin 2m päässä tuomarista suoraa sivusuunnassa tuomariin nähden. Handleri seisoo koiran edessä tai sivulla.

Oikea tapa on se tapa, jolla akitasi näyttää sinusta kauneimmalta. Älä kuitenkaan pue vaaleanpunaisia silmälasejasi yllesi vielä, vaikka oma kippurasi onkin aina se kaikkein kaunein. Tarkastele objektiivisesti, lue vaikka vanhoja näyttelyarvosteluja. Tärkeintä on että akitasi näyttää ryhdikkäältä, liikkuu vaivattomasti ja erottuu nimenomaan akitaksi - ei vaan_pystykorvaksi. Tavallisesti koirat esitetään niiden vasen kylki tuomariin päin, mutta mikään ei kiellä sinua esittämästä akitaasi oikea kylki tuomariin. Syynä voi olla parempi väritys toiselta puolelta tai paremmin toiselle puolelle kiertyvä kippurahäntä. Kilpailuluokassa on tavallista esittää kaikki koirat samaan suuntaan, jotta muut eivät häiriinny. Kiellettyä vastavirtailu kuitenkaan ei ole, niin kauan kuin tuomari tai kanssakilpailijat eivät huomauta siitä sinulle.

Miksi siis esittäisit akitasi suoraa sivulta jos sen takakulmauksissa on toivomisen varaa, mutta etuosa on jumalaisen kaunis. Sama pätee päinvastoin. Tai miksi seisottaisit koiraasi suoraa sivusuunnasta jos koira on hivenen takakorkea tai selkälinjassa on muuta toivomisen varaa? Kokeile sen sijaan etuviistosta esittämistä. Hyvä tuomari toki näkee esittämisen läpi, mutta saattaa hyvinkin palkita kauniisti esitetyn koiran sen pienistä virheistä huolimatta.

Entä se naama?

Akitan nassu on ehkä juuri se osa koiraa mistä akitan tunnistaa muista pystykorvista. Silmien tulee olla pienet, tummat ja itämaiset, kasvojen pyöreät, korvat eteenpäin kallistuneet. Tyypillisesti ilmeikkyyttä parannetaan hihnan avulla. Usein riittää, että nostat pannan melko ylös koiran kaulalle ja käännät sen normaalista vaakatasosta pystyyn koiran kaulan ympärillä. Voit tehdä tämän kohottamalla hihnasta tai ottamalla kädellä kiinni ihan siitä pannasta. Älä vedä hihnasta mikäli käytät kuristavaa kaulapantaa - koiran pitää voida hengittää! Tätäkin voi harjoitella peilin edessä. Akitan naaman ei kuulu näyttää chow chow:lta, eikä pää näytä juurikaan pyöreämmältä jos akitallasi näyttää olevan kaksoisleuka. Pyöreys lähtee niistä poskikarvoista mitkä ovat akitalla luonnostaankin päätä reunustamassa. Korvat eivät saa myöskään maata silmillä, joten malttia siihen miten paljon niskanahkaa akitan naamalle vetäistään. Etenkin uroksilla kun mahdollisuuksia tähän yleensä riittää. Monella akitalla ilme on kaunis ihan ilman minkäänlaisia erityisoperaatioita, pieni ryhtiliike hihnasta riittää.

Akitan katseen tulisi olla suunnattuna eteenpäin, mieluiten hieman alaviistoon. Ei missään tapauksessa ylöspäin, sillä tällöin saat kippurasi näyttämään tarhapöllöltä, eikä pää ole pyöreä. Tämän takia harjoiteltaessa pitää opettaa akita odottamaan eikä tuijottamaan handleria silmiin. Akitalla tulee olla elegantti kaulan kaari, joka syntyy ennenkaikkea ryhdikkyydestä. Selkälinjan puolestaan tulee olla suora. Korvien kallistuksen tulee olla kaulan kaaren suuntainen. Akita on pystykorva, eikä korvien kuulu maata koiran naamalla. Pannan asento vaikuttaa paljon myös korvien asentoon.

Akita liikkeessä

Akitan liikkumisen tulisi olla vaivatonta, joustavaa ja voimakasta. Akitan tulisi ilmentää arvokkuutta ja ylväyttä myös liikkeissään. Liikkeessä näkee paljon koiran virheistä, joita seisottamisella voi peittää, jos vain osaa katsoa. Tärkeintä liikkumisessa on, että koira liikkuu eteenpäin ja riittävällä vauhdilla, jotta liikkuminen tapahtuu suoraa eteenpäin. Lönköttelevä koira hyllyy puolelta toiselle eikä kulje suorana rungostaan, joka puolestaan näkyy raajojen liikkeiden epätasapainona. Akita on rakenteeltaan hyvin tyypillinen koira, joten sen etenemisen tulee olla koirille tyypillistä liikuntaa. Jonkin verran takajalkojen liikerataa lyhentävät melko suorat kulmaukset vaikkapa paimenkoiriin verrattuna. Liikkeen voima lähtee koiran takajaloista, joten niiden tulee olla lihaksikkaat tasapainoisen liikkumisen saavuttamiseksi. Useimmat virheet akitan liikkeissä korjaantuvat osittain tai jopa kokonaan oikeanlaista liikuntaa lisäämällä ja/tai vauhtia säätelemällä. Tuomarin tarkastellessa liikkeitä eri suunnista on hyvä muistaa, että vauhtia voi ja pitääkin säädellä sen mukaan miltä suunnalta niitä tarkastellaan.

Salaiset aseet

Parhaiten akitan pyöreän naaman saa esiin japanilaistyyppisellä pannalla. Panta on sopivan kapea, että se lähes häviää kaulan karvojen joukkoon mutta sen verran leveä, että ilmeeseen pystyy vaikuttamaan. Panta jakaa tasaisesti kaulan ympärille kohdistuvaa painetta, toisin kuin ketju tai noutajien näyttelyhihnat. Pannan ongelmana on, että itsepäinen akita voi vetäistä päänsä siitä läpi mikäli handlerille ja akitalle tulee epäselvyyksiä suunnasta. Panta pitääkin säätää riittävän kireälle! Ollaan monesti etsitty vastaavanlaista pantaa lemmikkieläinliikkeiden tai näyttelykojujen valikoimasta, mutta niitä on melko harvassa. Mikään ei kuitenkaan estä sinua esittämästä akitaa minkälaisella näyttelytaluttimella tahansa, kunhan se on turvallinen ja melko huomaamaton.

Älä missaa seuraavia osia Paapan vinkeistä!

Jyväskylä KV 16.11

Jyväskylään lähdettin kyläilemään Äänekoskelle ja samalla reissulla näyttelyyn. Viimeisiä vuoden 2013 kaikkien rotujen näyttelyitä viedään. Tämän jälkeen vuorossa enää Messarin Voittajat, jonne mennäänkin sitten joka päivä! Paapa on oikein hienossa karvassa taasen ja selkeästi nauttii sisänäyttelyistä. Jyväskyläänkin oli taas ilmoitettu aivan hurma määrä akitoja, jotka esitettiinkin yhä lukuunottamatta kaikki. Tuomarivieras Kroatiasta Jasna Matecic sai siis arvosteltavakseen 20 akitaa!

Junailua

Näin jälkikäteen ajatellen junailu kuulostaa edelleenkin erinomaiselta suunnitelmalta, vaikka toteutus olikin hieman hankalaa. Varattiin liput IC2 junaan Hämeenlinnasta Jyväskylään kaksin Paapa-koiran kanssa. Tavaroiden raahaamisen helpottamiseksi mukaan pakattiin kärrit ja metallihäkki. Ja tässä nimenomaan piilee se suurin virhe. Nimittäin lemmikkivaunu oli vanhanmallinen jonne pitää kiivetä kolme rappusta...! Ja luonnollisesti junaa piti vielä vaihtaa Tampereella. Onneksi eräs herrasmies tuli apuun ja kaikki tavarat saatiin junaan sekä sieltä pois. Optimistina elättelin toiveita, että Tampereelta Jyväskylään junassa olisi uudenmalliset matalalattia vaunut. Eikä toive tietenkään toteutunut. Tällä kertaa junan rappuset vielä olivat sellaiset metalliset ritilät ja se on ainoa asia mikä Paapaa on ikinä hirvittänyt. Onneksi se on niin kiltti, ettei tarvinnut alkaa nostella koiraakin, vaan Paapa tassutti itse alas junasta. Jyväskylään saavuttiin ajallaan ja näyttelypaikalle käveli ylikulkutunnelin kautta helposti.

Back in business

Paapa pönöttää.
Kuvaaja: Sini Piironen

Ennen kuin aikuiset päästettiin kehään, oli kuitenkin pentujen vuoro kisata. Uroksissa esitettiin brindle Katsu ja punainen Valo. Tuomari antoi molemmille KP:n mutta häntä miellytti enemmän Katsu, joka eteni kisaamaan ROP-pennusta. Narttuihin oli ilmoitettu brindlet Yufa sekä Yuki , jotka nekin saivat molemmat KP:n. Yufa sijoittui ensimmäiseksi ja Yuki toiseksi. Näin saimme kunnon kisan myös pikkuisille. Voiton vei pitkän harkinnan jälkeen urospentu Katsu, Yufan ollessa siis VSP-pentu. Jälleen kerran melkoinen suoritus kennel Odorokin vauvajengiltä!

Kyllä nämä sisänäyttelyt vaan ovat se Paapan juttu. Toinen oli aivan intoa piukassa ja jaksoi esiintyä aivan mielettömän hienosti aina veteraanikehästä rop-kehään saakka. Kyllä, nimittäin tällä kertaa Paapa-koiran tie vei aivan rotukehän loppukisaan saakka. Ensinnä kuitenkin handleri käväisi kehässä avoimen luokan uroksissa esittämässä jääkarhuherra Neon.Esittämisyrityksistä huolimatta tuomari hoksasi Neon etuliikkeissä pientä epätasapainoa, josta syystä ei Neolle vieläkään sitä viimeistä sertiä. Neo ei aivan tällä kertaa malttanut esiintyä toivotulla tavalla vaan seisominen meni hetkittäin pelkäksi hyppimiseksi ja pelleilyksi. Lopulta pönöttäminenkin sitten onnistui. Neolle ERI ja avoimen luokan voitto.

Paapan mennessä kehään vain kahdelle urokselle viidestä esiintyneestä oli annettu ERI SA.

Neo osaa myös seistä.
Kuvaaja: Sini Piironen

Odotuksena oli, ettei sitä Paapallekaan välttämättä tipu. Vaan mitäpä vielä. Ensin laatuarvosteluksi ERI SA, luokkavoitto ja sillä ROP-VET. Sitten lähdettiin kisaamaan parhaasta uroksesta juuri valioituneen Routan sekä Vuorenvarman Velikullan kanssa. Ensinnä porukalla ympäri. Paapa ei mahtunut nuorempien perässä liikkumaan vaikka odoteltiin ennen kuin lähdettiin perässä kiertämään kehää. Luulin että tuomari tahtoo meidät ensimmäsiksi, jotta näkee paremmin kaikkien liikeet. Vaan mitäpä vielä! Siinä juostiin vielä kertaalleen ympäri jonossa ja tuomari luettelee sijoitusten olevan juoksujärjestyksen mukainen. Tuomari tuli vielä kättelemään ja totesi Paapan olevan ehdottomasti tyypiltään paras uros tänään, vaikkei pidäkään kuulemma Paapan hännästä. Enpä oikein voi olla eri mieltä, mutta siihen ei vain enää tunnu kasvavan pidempää karvaa millään. Jos tuo kuitenkin on ainoita näkyviä iän merkkejä 11-vuotiaassa, en valita.

Tyttöjen vuoro

Paapa vauhdissa! Kuvaaja: Sini Piironen

Narttuja esitettiin Jyväskylässä yhdeksän yksilön verran. Joten niissäkin riitti tuomarilla arvosteltavaa. Lopulta paras narttu kehässä nähtiin näistä viisi kippuraa. Viidenneksi jäi valioluokassa toiseksi sijoitettu Nacho ja neljänneksi selviytyi valioluokan voittanut Tuike. Tällä kertaa oli siis nuorison vuoro vastata päivän parhaista narttujen sijoituksista. Kolmanneksi tassutteli hienosti Jikino kasvatti Misla, joka jäi harmittavaisesti kuitenkin ilman sertiä tai varasertiä, sillä toiseksi itsensä esiintyi nuorten luokassa kisannut Yume. Parhaaksi nartuksi valittiin avoimessa luokassa viimeistä sertiään hakemaan tullut Kisu, joka siis samalla valioitui ja palkitiin cacibilla. Hieno tulos ja upea näyttelyvuosi juuri kaksi vuotta täyttäneeltä kippuraiselta!

Grande finale

Jäljellä oli enää rodun parhaan valinta. Kehään siis Jekku ja Kisu. Saimme juosta ympäri, vierekkäin edestakaisin ja seistä pönötellä pitkän aikaa. Harkinnan jälkeen tuomari valitsi Kisun ROP:ksi ja Jekku oli siis VSP. Tuomarilta vielä rop-kehässä kehuja siitä miten loistavassa kunnossa Paapa hänen mielestään on ikäisekseen. Meitä häviö Kisulle ei kyllä haitannut yhtään, sillä pääsimme aiemmin kyläpaikkaan kuin jos olisimme jääneet illan isoihin kehiin. Palkinnot mukaan ja toimiston kautta kyläilyreissulle. Paapanen pääsi vielä seuraavanakin päivänä näyttelyyn katsomaan kun sileäkarvainen collie -kaverinsa Justi kävi handlerin kanssa pyörähtämässä kehässä. Neitiä hieman hermostutti iso hallinäyttely, vaikka näyttelykonkari Paapa yritti kyllä kertoa, että kehässä on ihan huippukivaa. Ei siis kovin voitokkaita tuloksia Justille tällä kertaa. Takaisin kotiin junalla mentäessä sattuivat sitten kohdalle onneksi ne uudemmat junavaunut eikä matkalle osunut edes vaihtoja.
Eihän näissä näyttelyissä palkintojen perässä käydä, mutta pitää nyt kyllä antaa hieman moitteita näyttelyjärjestäjille. Nimittäin kun sitä kerrankin sitten oikein pärjättiin kv-näyttelyssä, olivat palkinnot melko surkeita. Etenkin pokaali oli melkoinen pettymys, jonka kyllä sai vaihdettua 6€ lahjakorttiin, mutta lahjakortti oli käytettävä näyttelypäivän aikana. Tai ehkä Lahden jälkeen ero palkinnoissa oli vain niin suuri?

VSP & ROP
Jyväskylä KV 16.11.2013
Kuvaaja: Sini Piironen

Akita-tulokset

Jyväskylä KV 16.11 / Jyväskylä international all breed show
Tuomari / Judge : Jasna Matecic, Kroatia / Croatia

PENNUT:
Viribus Unitis Umare Kawari uros-PEN KP2
Mitsuo Go Akogareno uros-PEN KP1 ROP-PEN
I`Yufa Des Seigneurs Dòrient narttu-PEN KP1 VSP-PEN

Megapolis Style Yuuka narttu-PEN KP2

UROKSET:
Yuttari Go Tomimopa JUN EH1
Vuorenvarman Velikulta NUO ERI1 SA PU3 SERT
Viribus Unitis Hercules AVO ERI2
Go Harukos Akihito Yuki AVO ERI1
Razmus Akai Oujisama Go VAL ERI1 SA CACIB
Kaakkomäen Kouji VET ERI1 SA PU1 ROP-VET VSP

NARTUT:
Tartagal's Mukashi No Akai Bara JUN EH3
Vuorenvarman Ainutlaatuinen JUN ERI2
Jikino Kensha No Tyrande JUN ERI1 SA PN3
Vuorenvarman Yllätysvieras NUO ERI1 SA PN2 VASERT VACACIB
Vuorenvarman Tuhkimo AVO ERI1 SA PN1 SERT CACIB MVA ROP
Vuorenvarman Salaliittolainen AVO ERI3
Vuorenvarman Nacho VAL ERI2 SA
D'Saori-Go De Dan Joursain AVO ERI2
Vuorenvarman Kuokkavieras VAL ERI1 SA PN4

Jyväskylä KV - VSP & ROP
Tuomari Jasna Matecic, Kroatia
Kuvaaja: Sini Piironen

Paapa 11v

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Jekku! Paljon onnea vaan! Paapanen täyttää tänään 11 vuotta. Syntymäpäivää juhlistettiin iltasella kakulla ja skumpalla. Ohessa kuvakertomusta tapauksesta.

11v kakku à la Juulia

Paapa odottaa lupaa ottaa. Harmi kun kuvasta
 ei välity eritetyn kuolan määrä...

Nam, nam. Kuvassa myös kaksijalkaisten juhlistusjuomat.
Kiitos Riinalle tästä! ;)

Nää keksit on mun herrrkkua!

Kaakkomäen Kouji 11 vuotta.
4.11.2013